Selostus Pöykärinsuon retkeltä

Vihdin Luonnon retki Pöykärinsuolle 17.9.2011

Kun Riuttarannan leirikeskuksen kohdalta laskeutuu Moksintien pohjoispuolelta jyrkkää rinnettä alas, tupsahtaa suoraan Pöykärinsuon reunaan. Lauantaina 17.9. sinne saapui Vihdin Luonnon retkelle 18 innokasta tutustujaa oppaana suometsätieteen professori Juhani Päivänen.

 

Vihdissä vain vähän soita

Pöykärinsuo on melkein ympyrän muotoinen pieni, halkaisijaltaan noin 400 metrinen laakiokeidas.

Pohjois-Vihdin alueella se on ainut täysin luonnontilainen, ojittamaton suo. Koko Suomen pinta-alasta on soita kolmannes, mutta Vihdissä vain noin 4%. Soiden vähyys johtuu pinnanmuodostuksen pikkupiirteisestä epätasaisuudesta. Osaksi suot on raivattu pelloiksi ja pinta-alaltaan suurin, Katinhännänsuo on turpeentuotantoaluetta.

 

Keidas eli kohosuo kasvaa korkeutta

Pöykärinsuo kohdalla on 7000 vuotta sitten lainehtinut järvi. Järven pohjalla oli tiivis vettä läpäisemätön savikerros. Sen päällä on kolmisen metriä paksu liejukerros ja sen päällä metri saraturvetta ja ylimpänä noin kolme metriä rahkaturvetta. Nämä kerrostumat ovat siis syntyneet kasveista, joiden lahoaminen on jäänyt kesken. Syynä on rahkasammal, joka varastoi vettä. Rahkasammalessa on vain parin sentin elävä kasvavaa yläosa, mutta alaosa on kuollutta hitaasti lahoavaa osaa. Näin rahkasammal ja samalla koko suo kasvaa korkeutta. Tällainen suo on keidas- eli kohosuo.

 

Ensin korpea sitten rämettä

Kun Moksintieltä laskeudutaan jyrkkää rinnettä alas, on alaosassa aluksi ohutturpeista kuusta ja lehtipuita kasvavaa korpea. Kun kuuset loppuvat olemme tulleet varsinaisen suon reunaan ja suotyypit ovat nyt rämeitä. Kun lähestytään suon keskiosaa ollaankin reunoja ylempänä. Kasvuolosuhteet muuttuvat karummiksi, sillä suo saa nyt ravinteita vain sadeveden mukana, eikä ollenkaan kivennäismaasta.

 

Rahkasammalia, rämevarpuja, tupasvillaa…

Tutustuimme Päiväsen opastuksella suon kasvistoon, jossa on rämevarpuja, tupasvillaa ja muitakin ruohoja sekä rahkasammalta. Rahkasammalia on Suomessa 40 lajia. Pöykärinsuollakin useita eri lajeja. Suuhunpantavaakin oli nyt tarjolla, punaisia karpaloita ja aikaisemmin kesällä mahdollisesti lakkojakin.

Kävelty matka ei ollut pitkä, mutta aikaa kului parisen tuntia, sillä oli paljon kyseltävää ja ihmeteltävää ja aivan erinomainen asiantuntija oppaana.

 

Pöykärinsuon rauhoitus vireillä

Pöykärinsuota käytetään myös yliopistollisena opetuskohteena ja usein myös ulkomaisille tiedemiehille tutustumiskohteena. Siksi olisi tärkeää, että suon rauhoitussuunnitelmat edistyisivät ja myös rinne rauhoitettaisiin. Maan omistaja on Vihdin seurakunta, joka on jo tehnyt aloitteen, pitäisi vain päästä eteenpäin!

 Tällainen ”luonnon helmi” on meillä aivan helposti tavoitettavissa.

Ole hyvä ja klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana. Avautuvan kuvan voit sulkea klikkaamalla sitä.